Messuilta (ks. edellinen postaus) päätin mennä katsomaan, miltä kevät nyt näyttää Töölönlahdella. Tässä tulosta.

Viikottain julkaisen ajankohtaisia tai muuten yksimielisesti itseni kanssa valitsemia räpsäytyksiä. Digipokkari kulkee mukavasti taskussa, mutta edistyksellistä jälkeä siltä ei voi odottaa.
Messuilta (ks. edellinen postaus) päätin mennä katsomaan, miltä kevät nyt näyttää Töölönlahdella. Tässä tulosta.

Nyt kukkivat narsissit vähän jokapuolella. Ylläolevan otin eilen Koivukylästä. Alakuvan tänään Tikkurilasta.
Valokuvatorstaissa kuulutetaan tänään kotimaisen perään. Tuotteista nykyään vähät tietää, mistä ne ovat, mutta voikukka on työntynyt esiin kotimullista jo ennen kuin isovanhemmista edes uneksuttiin. Tässä tuore tämänvuotinen!
Toivon onnistuvani kuvaamaan valkovuokot paremminkin, mutta enpä malttanut olla jo laittamatta näitä tänne. On joka kevät niin riemukasta huomata vuokkojen kukkivan.
Eilen illalla satuin vähemmän valokuvaukselliseen ympäristöön, kun aurinko oli komeasti laskemassa. Piti silti tempaista kamera taskusta (ja vielä panna ne kuvat tänne).
Tämän otin kymmenen minuuttia tuota edellistä aikaisemmin. Mun kameran iltarusko-asetus vähän liioittelee, mutta tavanomainen auto-asento on taas liian mitätön, kuten alta huomaa.
Sinivuokot kukkivat, ja skillat
ja edelleen myös krookukset. Valkeat avautuivat pihallamme huomattavasti muita myöhemmin.
Tämä oli joskus jonkun perheen puutarha ja
tämä päiväkoti. Nyt ne edustavat rappion estetiikkaa. Sillä se on valokuvatorstain tämän viikon aihe.

Maanantaina paistoi aurinko, mutta kylmäksi ovat ilmat muuttuneet. Alla kuva tämänpäiväisestä harmaudesta. Onneksi kesä on tulossa päin.
Kävin vaihteeksi pyörimässä Metsolansuolla. En oikein tiennyt minkälainen on hyvä kuva metsästä (ehkä en sellaista kuvistani löytänyt), mutta tässä nyt on kuvasatoa.

Yllä olevan kuvan paikoilta otin lumikuvia maaliskuussa. Nyt näyttää ihan erilaiselta.
Tämä kuusikko on oikeastaan pimeämpi kuin kuvassa. En silti viitsinyt muokata. Ohikulkiessani siitä tulee aina lapsuuden sadut mieleen, sellainen pieni jännittävästi pelokas tunne. Tarkkaankatsoen löytyvät Hannu ja Kerttu kuvasta. Alakuvasta voi arvailla, kuinka synkältä metsä näyttää. Sitä on tuon kulkijan kohdalla molemmin puolin. (Tosin oikealla näkyy kuusikon läpi taloja)
Mun edellisestä leskenlehtikuvasta ei välttämättä helposti tuntenut sitä. Tässä on selvempi esitys kukasta.
Valokuvatorstain aiheena on mörkö. Tässä hyväntahtoinen kivimörkö ja alla pari vuotta sitten kuvatut lohikäärmemöröt Penangin (Malesiassa) eräässä marketissa.
Tänään venyi kotiintulomatka. Oli kamera mukana ja monessa kohdin jo kukkivia leskenlehtiä.
Tässä Rekolanojan vartta kevättunnelmissa. Voisi melkein luulla olevansa maalla.
Mielikuva helposti särkyy. Alkaa nähdä voimalinjat ja muut rakenteet junan takaa.
Välillä on leppoisan näköistä.
Ja kevät kurkistelee oksien kärjissä kaupungissakin.
En ole ehtinyt latailemaan kuvia tänne, joten lisään muutaman talvikuvan. Yllä pääsiäispyhäisiä jääpuikkoja.
Sittenpä keskiviikkona tuiskusi lunta. Asemalla ei kovin kauas nähnyt.
Seuraavana aamuna aurinko nousi taivaalle. Tällaista oli kahdeksan maissa.