Viikko sitten oli satanut räntäistä lunta, joka tarttui kivasti puitten oksiin. Seikkailin Metsolansuolla. Värejä ei kovin metsässä pilvisenä päivänä saa kuviin, mutta vanhojen
kuusien oksat ojentuvat toisiaan kohti iloittelevan surrealistisesti. (Siis jos surrealismissa sitten voi olla iloa. )
Olen näkevinäni tässä kuvassa (yllä) oksissa energistä meininkiä. Ainakin, kun sitä katsoo suurempana (klikkaa) Voiko joku muu?
Oikeasti oli ihan tyyntä.
2 kommenttia:
Minäkin tykkään noista oksista ;)
Kiva, Elli, kommentoit täälläkin. Joo, mä kans ;)
Lähetä kommentti